Sadonkorjuuta

Voi hyvänen aika! Ei tähän totu ja aina se unohtuu. Satoa tulee ja paljon. Aina miettii että jaksaakohan sitä vielä tänäkin vuonna palstamaan laittaa. Sitten laittaa kuitenkin sen innoissaan. Ja sitten miettii rikkaruohoja repiessä että onko tämä taas sen arvoista. Ja sitten tulee vähän satoa. Ja sitten vähän enemmän. Ja yhtäkkiä koko maa olisi syötävää ja kukkia täynnä! On ihanaa kerätä satoa, mutta on myös aina helpottavaa kun huomaa syksyn lähestyvän ja voi todeta että kohta alkaa ansaittu talvilepo. Ja samalla myös satoa korjatessa tutkiskelee palstamaata sillä mielin että mitenköhän ja mitäköhän sitä tekisi ensi kesänä. Niin myös nyt. Syksyn jatkoa kaikille!