perjantai 19. syyskuuta 2014

Yöpakkasia

Ilmat ovat viilentyneet. Eilen palstamaalla käydessä oli moni kasvi ottanut pakkasesta nokkiinsa ja kuolla kupsahtaneet. Osa auringonkukistakin oli mennyt, vaikka olivat vasta nupullaan. Yleensä ne ehtivät tosi hyvin kukkia. Ja kesäkurpitsan lehdet oli tumman vihreitä lättyjä maan tasalla. Mukaan lähti silti taas kaikenmoista; persiljaa, pottuja, nauriita, kesäkurpitsa, porkkanoita...

Talvi tulla kolkuttelee. Illat lyhenee, aurinko pimeää on jo ennen kahdeksaa. Aamulla pitää jo valoja laitella päälle. Kohta kuuluu jo luminatinanarina talvikenkien alla.

Narsknarsknarsk.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sadonkorjuuta

Voi hyvänen aika! Ei tähän totu ja aina se unohtuu. Satoa tulee ja paljon. Aina miettii että jaksaakohan sitä vielä tänäkin vuonna palstamaan laittaa. Sitten laittaa kuitenkin sen innoissaan. Ja sitten miettii rikkaruohoja repiessä että onko tämä taas sen arvoista. Ja sitten tulee vähän satoa. Ja sitten vähän enemmän. Ja yhtäkkiä koko maa olisi syötävää ja kukkia täynnä! On ihanaa kerätä satoa, mutta on myös aina helpottavaa kun huomaa syksyn lähestyvän ja voi todeta että kohta alkaa ansaittu talvilepo. Ja samalla myös satoa korjatessa tutkiskelee palstamaata sillä mielin että mitenköhän ja mitäköhän sitä tekisi ensi kesänä. Niin myös nyt. Syksyn jatkoa kaikille!